Jotenkin on alkanut tuntua siltä, että alkaisi tulla vanhaksi musaharrastukseen liittyen. Tämä on alkanut käydä ilmi sekä kitaransoitossa, että levyjen kuuntelemisen suhteen. Tuntuu että elän musassa jonkin sortin murroksen aikaa. Kun aloitin kitaransoiton, kaikkien arvostamieni kitaristien soitto perustui oikeastaan vain äärimmäiseen nopeuteen (Yngwie yms.). Kun alkoi ymmärtää asiasta jotain, alkoi ihannointi kohdistua äärimmäisen hienon tekniikan omaaviin soittajiin (Petrucci, Vai, Satriani...). Nyt alkaa näyttää ettei sekään enää innosta, vaan tilalle on tullut hienon soundin omaavat ns. old school kitaristit. Etunenässä David Gilmour, Mark Knopfler ja kumppanit.
Sama ilmiö on tapahtunut myös musassa jota kuuntelen. Yhä vähemmän tuntuu olevan kiinnostusta uusia metallilevyjä kohtaan ja aina vain harvemmin kyseisen tyylisuunnan edustajat tuntuvat eksymään levysoittimeeni. Sen sijaan tilalle on tullut vanhoja klassikoita. Viime aikoina puhki ovat alkaneet kulua mm. Pink Floydin Ummagumma ja The Who:n Who´s next? Muutakin vastaavaa on alkanut pyöriä. Esimerkiksi olen taas löytänyt vanhat 70-luvun suomiprogepläjäykset, Wigwamit, Tasavallan presidentit ja kumppanit. Ei sillä etteivätkö ne ennen olisi pyörineet, mutta jotenkin se "sahaaminen" on ollut aina se ykkösjuttu. Tietenkään unohtamatta lyhyttä mutta intensiivistä grungekautta 90-luvun alussa
Sinäänsä asiassa ei ole mitään pahaa, pelottaa vaan että mihin tässä ollaan menossa. Toivottavasti nyt ei ainakaan Marita Taavitsaiseen.
tiistai 19. huhtikuuta 2011
Tokai Loverock LS-75
Tuli hommailtua itselle Les Paul himoon Tokain japanilaisvalmisteinen Love Rock kitara mallia LS-75. Alunperin oli tarkoitus ostaa se "aito" Gibson, mutta jotenkin nuo Japanianihmeet miellyttivät kouria enemmän. Ja tietysti myös kukkaroa. Löytyi käytettynä hintaan 400€. Jos sitä nyt vertaa Jenkkiesikuvaansa on Tokai köykäisempi, kirkasäänisempi ja ainakin omasta mielestä mukavampi soittaa. Toki jos joku nyt haluaa nimenomaan Gibsonin niin kannattaa ostaa se. Jos taas on halua löytää laadukas Les Paulin tyylinen soitin voin lämpimästi suositella Tokaita.Tokain miinuspuolena täytyy kuitenkin hiukan heikompilaatuiset osat. Näin ollen marssinkin oitis soitinliikkeeseen ja tilailin sieltä uusia osia noiden heikkolaatuisempien tilalle. Mikeiksi vaihtui Seymour Duncanin 59´ setti. Ymmärtääkseni jonkinlainen Duncanin näkemys Gibsonin Burstbuckereista, Eli hiukan sellainen Jimmy Page tyylinen soundi oli haussa. Sähköt vaihdettiin samalla siten, että volumepotikat vaihdettiin nostettaviin ja näin saatiin mahdolliseksi puolitukset kumpaankin mikkiin. Tallapala vaihdettiin Gotohiin ja cirittimet Schallerin lukollisiin kiertimiin. Lisäksi kaulasta hiottiin päälimmäinen lakkakerros pois, jotta pinta muuttui nihkeästä kiiltävästä liukkaaksi mataksi.
Kaiken kaikkiaan ei voi olla muuta kuin tyytyväinen ja kitara tuntuu nyt todellakin omalta.
perjantai 5. marraskuuta 2010
Alter Bridge: AB III
No niin aika julkaista tämän blogin ensimmäinen levyarvostelu. Tuli tänään kuunneltua läpi pari kertaa Alter Bridgen kolmas studioalbumi joka kantaa nimeä AB III.
Niillle jotka ovat vielä välttyneet tutustumasta kyseiseen bändiin kerrottakoon, että se koostuu kolmesta entisestä Creed yhtyeen jäsenestä (Mark Tremonti, Brian Marshall ja Scott Phillips) ja entisestä The Mayfield Fourin laulajasta Myles Kennedystä. Se on musiikkityyliltään ehkä lähinnä jonkinlainen sekoitus Hard-rockia, Alternative-metallia ja progressiivista rockia. Edellinen Alter Bridge albumi, vuonna 2007 julkaistu Blackbird, oli huikea joten odotukset olivat melkoisen korkealla.
Levy alkaakin todella vahvasti. Kaksi ensimmäistä raitaa ("Slip to the void" sekä "Isolation") edustavat levyn ehdotonta parhaimmistoa. Näistä jälkimmäinen on myös albumin ensimmäinen sinkkulohkaisu ja aivan kelpo biisi. Valitettavasti näitä kahta seuraa kolme melkoisen tyhjänpäiväistä perus jenkkirokkirenkutusta. Näitä seuraa onneksi taas varsin kelvollinen progeriffeillä täytetty "make it right". Tätä helmeä seuraakin sitten Levyn selkeästi heikoin hetki, lähes äklömakea balladi "Wonderful Life". Onneksi tunnelman pelastaa oma suosikkini albumilta "I know it Hurts" sekä melankolinen ja synkkä "Show me a sign". Lätyn kahden parhaan raidan jälkeen tuleekin sitten taas neljän kappaleen mittainen suvantovaihe, mutta levyn päättävä "Words darker than their wings" on ihan mukava lopetus.
Yhteenvetona levystä jäi ihan hyvä maku. Muutama todella hyvä raita, Tremontin ajoittain huikeita kitaroita, Kennedyn huippuhyvät vokaalit ja muutenkin varsin miellytävä pläjäys. Jossain määrin kuitenkin häiritsee levyn turhan monet "täytebiisit" ja pari jopa lähes ärsyttävää renkutusta. Levyn mittakin on melkoinen, pitkälti yli tunnin, eikä ihan koko aikaa tunnelma pysy katossa. Kaiken kaikkiaan ainakin kaikille kitaristeille ja kitarafaneille uskallan lämpimästi suositella levyyn tutustumista. Yksi ehdottomasti vuoden parhaita kitaralevyjä mutta ei ehkä tule maailmaa muuttamaan.
Pisteinä 8/10
http://www.myspace.com/alterbridge
Niillle jotka ovat vielä välttyneet tutustumasta kyseiseen bändiin kerrottakoon, että se koostuu kolmesta entisestä Creed yhtyeen jäsenestä (Mark Tremonti, Brian Marshall ja Scott Phillips) ja entisestä The Mayfield Fourin laulajasta Myles Kennedystä. Se on musiikkityyliltään ehkä lähinnä jonkinlainen sekoitus Hard-rockia, Alternative-metallia ja progressiivista rockia. Edellinen Alter Bridge albumi, vuonna 2007 julkaistu Blackbird, oli huikea joten odotukset olivat melkoisen korkealla.
Levy alkaakin todella vahvasti. Kaksi ensimmäistä raitaa ("Slip to the void" sekä "Isolation") edustavat levyn ehdotonta parhaimmistoa. Näistä jälkimmäinen on myös albumin ensimmäinen sinkkulohkaisu ja aivan kelpo biisi. Valitettavasti näitä kahta seuraa kolme melkoisen tyhjänpäiväistä perus jenkkirokkirenkutusta. Näitä seuraa onneksi taas varsin kelvollinen progeriffeillä täytetty "make it right". Tätä helmeä seuraakin sitten Levyn selkeästi heikoin hetki, lähes äklömakea balladi "Wonderful Life". Onneksi tunnelman pelastaa oma suosikkini albumilta "I know it Hurts" sekä melankolinen ja synkkä "Show me a sign". Lätyn kahden parhaan raidan jälkeen tuleekin sitten taas neljän kappaleen mittainen suvantovaihe, mutta levyn päättävä "Words darker than their wings" on ihan mukava lopetus.
Yhteenvetona levystä jäi ihan hyvä maku. Muutama todella hyvä raita, Tremontin ajoittain huikeita kitaroita, Kennedyn huippuhyvät vokaalit ja muutenkin varsin miellytävä pläjäys. Jossain määrin kuitenkin häiritsee levyn turhan monet "täytebiisit" ja pari jopa lähes ärsyttävää renkutusta. Levyn mittakin on melkoinen, pitkälti yli tunnin, eikä ihan koko aikaa tunnelma pysy katossa. Kaiken kaikkiaan ainakin kaikille kitaristeille ja kitarafaneille uskallan lämpimästi suositella levyyn tutustumista. Yksi ehdottomasti vuoden parhaita kitaralevyjä mutta ei ehkä tule maailmaa muuttamaan.
Pisteinä 8/10
http://www.myspace.com/alterbridge
torstai 4. marraskuuta 2010
Top 10 levyt
Pistetään tuohon nyt heti kättelyssä top-listaa kaikkien aikojen suosikkilevyistäni niin päästään jotenkin alkuun. Kommentoikaa vapaasti ja postatkaa omia toppejanne. Koitin valita tähän ensimmäiseen Top-listaan niin sanotusti "vähän kaikkea". Ihan yhtä hyvin olisin voinut laittaa siihen esim. koko Black Sabbathin tuotannon. Näillä mennään tänään.
1. System of a down: Toxicity
2. Led Zeppelin: Houses of the Holy
3. The Doors: Morrison hotel
4. Black Sabbath: Vol 4
5. Kingston Wall: II
6. Pink Floyd: Dark side of the moon
7. Nirvana: Bleach
8. Stevie Ray Vaughan And Double Trouble: Texas flood
9. Rush: 2112
10. Monster Magnet: Powertrip
1. System of a down: Toxicity
2. Led Zeppelin: Houses of the Holy
3. The Doors: Morrison hotel
4. Black Sabbath: Vol 4
5. Kingston Wall: II
6. Pink Floyd: Dark side of the moon
7. Nirvana: Bleach
8. Stevie Ray Vaughan And Double Trouble: Texas flood
9. Rush: 2112
10. Monster Magnet: Powertrip
Musablogia
No niin, ensimmäinen postaus uuteen musablogiini. Tuli vain yhtenä päivänä mieleen että voisi alkaa kirjoittaa rakkaasta harrastuksesta ajatuksia myös muiden luettavaksi. En ole ammattikriitikko, ison levy-yhtiön huora enkä edes muusikko. Olen vain, kuten blogin nimikin kertoo, musadiggari. Harrastan likipitäen musiikkia miltei jokaisella mahdollisella tavalla millä nyt musiikkia vaan voi harrastaa. Keräilen levyjä, käyn keikoilla, soittelen kitaraa, kirjoittelen biisejä pöytälaatikkoon ja olen myös jonkinlainen hifiharrastaja.
Olen harrastanut musaa oikeastaan koko ikäni, mutta n. 2 vuotta sitten sai harrastus dramaattisen käänteen. Aloin harrastaa totisemmin kotihifiä. Hommasin itselleni Lp-levy soittimen ja samalla joku ilmeisesti kilahti päässä kun päätin myydä kaikki n. 15 vuoden aikana ostamani Cd-levyt pois. Ajatus silloin oli siirtyä pelkästään älppäreihin. Jonkun verran on jälkeenpäin kaduttanut, levyjä oli kuitenkin silloin ehtinyt kertyä jo n. 1000 kpl. Kävin ensin kaverit läpi ja ne mitkä ei heille kelvanneet pistin nettiin myyntiin ja vihonviimeiset kiikutin divariin.
Nyt olen sitten taas tullut katumapäälle ja n. 150 kpl cd-levyjä on taas tullut hommattua takaisin. Tiedän, kuulostaa typerältä. Toisaalta saihan sitä kerralla siivottua levyhyllyn ja aloittaa nyt "totisemman" harrastamisen tyhjältä pöydältä. Nyt sitten kun tulee aika usein osteltua musaa, ajattelin että voisin alkaa pitämään blogia ja jakamaan mielipiteitäni uusista levyhankinnoista.
Olen harrastanut musaa oikeastaan koko ikäni, mutta n. 2 vuotta sitten sai harrastus dramaattisen käänteen. Aloin harrastaa totisemmin kotihifiä. Hommasin itselleni Lp-levy soittimen ja samalla joku ilmeisesti kilahti päässä kun päätin myydä kaikki n. 15 vuoden aikana ostamani Cd-levyt pois. Ajatus silloin oli siirtyä pelkästään älppäreihin. Jonkun verran on jälkeenpäin kaduttanut, levyjä oli kuitenkin silloin ehtinyt kertyä jo n. 1000 kpl. Kävin ensin kaverit läpi ja ne mitkä ei heille kelvanneet pistin nettiin myyntiin ja vihonviimeiset kiikutin divariin.
Nyt olen sitten taas tullut katumapäälle ja n. 150 kpl cd-levyjä on taas tullut hommattua takaisin. Tiedän, kuulostaa typerältä. Toisaalta saihan sitä kerralla siivottua levyhyllyn ja aloittaa nyt "totisemman" harrastamisen tyhjältä pöydältä. Nyt sitten kun tulee aika usein osteltua musaa, ajattelin että voisin alkaa pitämään blogia ja jakamaan mielipiteitäni uusista levyhankinnoista.
Tilaa:
Kommentit (Atom)