No niin aika julkaista tämän blogin ensimmäinen levyarvostelu. Tuli tänään kuunneltua läpi pari kertaa Alter Bridgen kolmas studioalbumi joka kantaa nimeä AB III.
Niillle jotka ovat vielä välttyneet tutustumasta kyseiseen bändiin kerrottakoon, että se koostuu kolmesta entisestä Creed yhtyeen jäsenestä (Mark Tremonti, Brian Marshall ja Scott Phillips) ja entisestä The Mayfield Fourin laulajasta Myles Kennedystä. Se on musiikkityyliltään ehkä lähinnä jonkinlainen sekoitus Hard-rockia, Alternative-metallia ja progressiivista rockia. Edellinen Alter Bridge albumi, vuonna 2007 julkaistu Blackbird, oli huikea joten odotukset olivat melkoisen korkealla.
Levy alkaakin todella vahvasti. Kaksi ensimmäistä raitaa ("Slip to the void" sekä "Isolation") edustavat levyn ehdotonta parhaimmistoa. Näistä jälkimmäinen on myös albumin ensimmäinen sinkkulohkaisu ja aivan kelpo biisi. Valitettavasti näitä kahta seuraa kolme melkoisen tyhjänpäiväistä perus jenkkirokkirenkutusta. Näitä seuraa onneksi taas varsin kelvollinen progeriffeillä täytetty "make it right". Tätä helmeä seuraakin sitten Levyn selkeästi heikoin hetki, lähes äklömakea balladi "Wonderful Life". Onneksi tunnelman pelastaa oma suosikkini albumilta "I know it Hurts" sekä melankolinen ja synkkä "Show me a sign". Lätyn kahden parhaan raidan jälkeen tuleekin sitten taas neljän kappaleen mittainen suvantovaihe, mutta levyn päättävä "Words darker than their wings" on ihan mukava lopetus.
Yhteenvetona levystä jäi ihan hyvä maku. Muutama todella hyvä raita, Tremontin ajoittain huikeita kitaroita, Kennedyn huippuhyvät vokaalit ja muutenkin varsin miellytävä pläjäys. Jossain määrin kuitenkin häiritsee levyn turhan monet "täytebiisit" ja pari jopa lähes ärsyttävää renkutusta. Levyn mittakin on melkoinen, pitkälti yli tunnin, eikä ihan koko aikaa tunnelma pysy katossa. Kaiken kaikkiaan ainakin kaikille kitaristeille ja kitarafaneille uskallan lämpimästi suositella levyyn tutustumista. Yksi ehdottomasti vuoden parhaita kitaralevyjä mutta ei ehkä tule maailmaa muuttamaan.
Pisteinä 8/10
http://www.myspace.com/alterbridge
perjantai 5. marraskuuta 2010
torstai 4. marraskuuta 2010
Top 10 levyt
Pistetään tuohon nyt heti kättelyssä top-listaa kaikkien aikojen suosikkilevyistäni niin päästään jotenkin alkuun. Kommentoikaa vapaasti ja postatkaa omia toppejanne. Koitin valita tähän ensimmäiseen Top-listaan niin sanotusti "vähän kaikkea". Ihan yhtä hyvin olisin voinut laittaa siihen esim. koko Black Sabbathin tuotannon. Näillä mennään tänään.
1. System of a down: Toxicity
2. Led Zeppelin: Houses of the Holy
3. The Doors: Morrison hotel
4. Black Sabbath: Vol 4
5. Kingston Wall: II
6. Pink Floyd: Dark side of the moon
7. Nirvana: Bleach
8. Stevie Ray Vaughan And Double Trouble: Texas flood
9. Rush: 2112
10. Monster Magnet: Powertrip
1. System of a down: Toxicity
2. Led Zeppelin: Houses of the Holy
3. The Doors: Morrison hotel
4. Black Sabbath: Vol 4
5. Kingston Wall: II
6. Pink Floyd: Dark side of the moon
7. Nirvana: Bleach
8. Stevie Ray Vaughan And Double Trouble: Texas flood
9. Rush: 2112
10. Monster Magnet: Powertrip
Musablogia
No niin, ensimmäinen postaus uuteen musablogiini. Tuli vain yhtenä päivänä mieleen että voisi alkaa kirjoittaa rakkaasta harrastuksesta ajatuksia myös muiden luettavaksi. En ole ammattikriitikko, ison levy-yhtiön huora enkä edes muusikko. Olen vain, kuten blogin nimikin kertoo, musadiggari. Harrastan likipitäen musiikkia miltei jokaisella mahdollisella tavalla millä nyt musiikkia vaan voi harrastaa. Keräilen levyjä, käyn keikoilla, soittelen kitaraa, kirjoittelen biisejä pöytälaatikkoon ja olen myös jonkinlainen hifiharrastaja.
Olen harrastanut musaa oikeastaan koko ikäni, mutta n. 2 vuotta sitten sai harrastus dramaattisen käänteen. Aloin harrastaa totisemmin kotihifiä. Hommasin itselleni Lp-levy soittimen ja samalla joku ilmeisesti kilahti päässä kun päätin myydä kaikki n. 15 vuoden aikana ostamani Cd-levyt pois. Ajatus silloin oli siirtyä pelkästään älppäreihin. Jonkun verran on jälkeenpäin kaduttanut, levyjä oli kuitenkin silloin ehtinyt kertyä jo n. 1000 kpl. Kävin ensin kaverit läpi ja ne mitkä ei heille kelvanneet pistin nettiin myyntiin ja vihonviimeiset kiikutin divariin.
Nyt olen sitten taas tullut katumapäälle ja n. 150 kpl cd-levyjä on taas tullut hommattua takaisin. Tiedän, kuulostaa typerältä. Toisaalta saihan sitä kerralla siivottua levyhyllyn ja aloittaa nyt "totisemman" harrastamisen tyhjältä pöydältä. Nyt sitten kun tulee aika usein osteltua musaa, ajattelin että voisin alkaa pitämään blogia ja jakamaan mielipiteitäni uusista levyhankinnoista.
Olen harrastanut musaa oikeastaan koko ikäni, mutta n. 2 vuotta sitten sai harrastus dramaattisen käänteen. Aloin harrastaa totisemmin kotihifiä. Hommasin itselleni Lp-levy soittimen ja samalla joku ilmeisesti kilahti päässä kun päätin myydä kaikki n. 15 vuoden aikana ostamani Cd-levyt pois. Ajatus silloin oli siirtyä pelkästään älppäreihin. Jonkun verran on jälkeenpäin kaduttanut, levyjä oli kuitenkin silloin ehtinyt kertyä jo n. 1000 kpl. Kävin ensin kaverit läpi ja ne mitkä ei heille kelvanneet pistin nettiin myyntiin ja vihonviimeiset kiikutin divariin.
Nyt olen sitten taas tullut katumapäälle ja n. 150 kpl cd-levyjä on taas tullut hommattua takaisin. Tiedän, kuulostaa typerältä. Toisaalta saihan sitä kerralla siivottua levyhyllyn ja aloittaa nyt "totisemman" harrastamisen tyhjältä pöydältä. Nyt sitten kun tulee aika usein osteltua musaa, ajattelin että voisin alkaa pitämään blogia ja jakamaan mielipiteitäni uusista levyhankinnoista.
Tilaa:
Kommentit (Atom)